Syyskuu vain meni. On ollut koulua ja läksyjä, on ollut treenejä ja kisoja.
Viikko sitten vietimme kauniin syyspäivän Pyhäjärvellä kisaten. Siellä teimme vuosi sitten ensimmäisen nollamme. Meno oli hieman erilaista verrattuna viime vuoteen, mutta; ympyrä sulkeutui. Teimme nollan kakkossijalla ja kaksi hylkyä. Voittonollan munimme keinulla. Hyllyt tulivat aivan pienenpienistä virheistä. Toisen radan hyllytin omalla hätiköinnilläni ja toisella radalla Hessu ei kuullut, minne olisi pitänyt kääntyä putkesta. Hassu. Mutta tuolla asenteella vedettäessä eivät pienet virheet haittaa.
Treenit ovat menneet kivasti. Oikeastaan olemme vain nauttineet agilitystä. Vauhtia on ollut ja esiin on saatu aivan uudenlaisia vahvistamisen paikkoja. Esimerkiksi ansaesteiden ohitukset suorien putkien jälkeen ovat hirvittävän vaikeita.
Joka aamu, päivä ja ilta, jokaisen treenin, kisaradan ja leikki- tai rapsutushetken jälkeen Hessu on saanut kuulla olevansa maailman ihanin, taitavin ja rakkain koikkeri. Vielä erityisesti lähipäivinä kuultujen suru-uutisten jälkeen. Hännänheilutuksia koikkeriäidille sinne koirien taivaaseen.
Koohoilua 