Hessun kanssa agilityjutut ovat päässeet kivasti vauhtiin. Ja tällä hetkellä aurinko tuntuu paistavan tähänkin risukasaan.
Ohjatuissa reilu viikko sitten oli ensimmäisellä kierroksella aistittavissa, millaista vauhtia koikkeri pystyy menemään, kun sen saa innostumaan. Videolla näkyvällä toisella kierroksella meno ei enää ollut aivan niin terävää. Hessun motivaatio riittää tällä hetkellä kolmeen täysillä vedettyyn toistoon. Neljäs toisto vielä menee, jos oikein innostaa. Mutta, vähemmän on enemmän ja laatu korvaa määrän.
Kotipiha-agilityt ovat menneet leikkimiseksi. Olemme vain juosseet hyppysuoria, leikkineet ja juosseet vähän lisää. Ja mikä tärkeintä, molemmat tunnumme nauttivan.
Tällä viikolla ohjatuissa treeneissä Hessu ensimmäistä kertaa koskaan oikeasti juoksi hallilla. Se palkkautui leluilla koko ajan, ei haukkunut radalla vaan ähisi ja oikeasti halusi tehdä. Radalla oli hyppysuoria, tosin yhdistettynä käännöksiin ja ansaesteisiin. Sylkkäri vihdoin onnistui osana rataa ja puomi oli nopea onoffi. Kohta, jossa suoran jälkeen piti koira saada takaakierron sijasta hyppäämään hieman sivussa ollut hyppy epäloogisemmin suoraan, ei meinannut onnistua mitenkään. Suunnittelin kohtaan valssia ja vastakäännöstä, mutta ohjaajamme sanoi, että ei mitään valsseja, juokset vain ja luotat koiraan. No, juoskin ja luotin koiraan ja kohta onnistui. Loppuun vedimme kaikki 25 estettä flow-nollana. Vedon jälkeen jalat olivat ihan hapoilla, ensimmäistä kertaa koskaan agilityradalla.
Lähtötemppua olemme tehneet lähes päivittäin. Ehkä se vielä siitä…