Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa

Ensimmäisistä oman ikäluokan Sm-kisoista jäi käteen ristiriitaiset fiilikset. Perjantaina taistelin. Uskoin itseeni. Paransin tonnivitosen esteissä ennätystäni kaatosateessa seitsemän sekuntia ja sijoituin yli odotusten neljänneksi. Vaikka mitali jäi niinkin lähelle niin silti hymyilytti. Sunnuntai oli sitä vastoin pettymys, puhti oli poissa ja tulos sen mukainen. Täytyy vain hyväksyä, että aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta… Seuraavana viikonloppuna löysin itseni taas kisareissulta. Tällä kertaa suntana oli Helsinki. Ensin päivä omissa kisoissa (tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto, vai miten se meni…) ja ilta Ruotsi-ottelun huumassa. Oma koti on jälleen kullan kallis.

Koiratreeniblogissa kerrottakoon myös koiratreenikuulumisia. Kotipiha-agilityä on tehty muutaman kerran lyhyitä pätkiä, keppejä ja hyppy(epä)suoria. Hallikausi päästiin korkkaamaan tällä viikolla, kun olimme ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ohjatuissa treeneissä. Hessu teki hienosti, minä unohdin radan. 25 estettä oli liikaa. Opettelimme jotakin sylikäännöksen ja vippauksen sekoitusta. Puomi oli nopea. Hämmästyin. Loppujen lopuksi saimme kaikki 25 estettä menemään epäonnistunutta japanialaista vaille nollana. Kaikenkaikkiaan oli mukavaa. Nautin.

Hessun motivoinnissa olen saanut elokuun aikana ahaa- elämyksen: asenne ratkaisee. Olen yrittänyt palkata, ja palkannutkin, Hessua mahdollisimman paljon leluilla. Eron huomaa asenteessa ja draivissa. Ne ovat olleet viimeaikoina useimmiten ihanteelliset. Uskon ja toivon, että sama draivi jatkuisi, vakiintuisi ja siirtyi vähitellen myös kisaradoille. Toisekseen, niinä hetkinä kun koikkeria ei yksinkertaisesti kiinnosta agility, on parempi lopettaa agility siltä erää ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Radalle mennän nauttimaan ja ”antamaan kaikkemme”.

Monen monen toiston jälkeen voi Hessun toivottavasti nähdä lähdössä kuten parhaankin trkmankoiran. Miksi tehdä asiat kuten aina ennenkin ja odottaa niihin muutosta?

 

 

Koko kuva

Viisi kuukautta:
Hessua, Gallea ja molempia 092

Juniori-ikäinen:
Näyttelyseisontaa + jotain muuta 009

Hessu 1v ja karvaton
Kevättalvi 2012 069

Talvella, ikää 2 vuotta
Chirpy_Krypton_032013

Nyt karvattomana ja lamppu hampaiden välissä:
Toukokuu2013 004

(Väliaikatietona mainittakoon, että juoksukontakti edistyy laatikolla hitaasti mutta varmasti. Ideaa on muisteltu ja nyt juoksutetaan koiraa hirveällä vauhdilla ja vireellä läpi. Ensi viikko vielä vahvistetaan läpijuoksutusta ja kisojen jälkeen siirrytään aalle. Videota on jossain vaiheessa luvasssa.)

Aika vaan fiilistä vahvistaa

Me ei suinkaan jääty lepäämään laakereilleen, vaan sunnuntaina valmentauduttiin Strömin Annan opeissa. Koira juoksi, minä juoksin, molemmilla oli kivaa. Tauko ja kisaaminen tekevät tutaa meidän vauhdille. Videota olisi enemmänkin, mutta läppäri ja kamera eivät ole samaa mieltä asiasta. Videon ulkopuolelle jää mm. valssien hiontaa. Tätä viikonloppua on hyvä muistella niinä epätoivon hetkinä.

Loppuun minun plussia ja miinuksia treeneistä
+ Putkijarrut toimivat, reagoi suhinaan
– Niistot olivat tosi väljiä ja epävarmoja
+ Oikea-aikaisilla valsseilla käännökset voi saada pienemmiksi
– Lähdöt ja a-este olivat taas tasoa ”back to bacics”, huoh!
+ Koiralla oli kivaa, ”pilkettä silmäkulmassa”

p.s Ensimmäisiin kolmosluokan kisoihin ilmot ovat jo lähteneet… En tiedä olenko tyhmä, rohkea vai tyhmänrohkea.

Karu totuus

Hyvää koiranpäivää kaikille!

Hessu on nauttinut keväästä. Kevättä on rinnassa ja ne hajut… Ai että se tykkää kirmata lumettomassa metsässä ja jahdata lintuja.

Sunnuntaina valmentauduttiin Strömin Annan opeissa. Hessu oli hyvässä vireessä ja vauhdissa. Karuna totuutena oli se, ettei me osata päällejuoksuja ja välistävetoja.

SAM_3273

Alkuun kutsu ja neloselle vastakäännös. Seiskan päällejuoksu oli ensimmäinen meidän ongelmakohta. Ysin ja kympin väliin tuli persjättö, jossa itse olin myöhässä. Varsinaiseksi ongelmakohdaksi muidostui neljäntoista ja viidentoista väli. Välistäveto kovassa vauhdissa = ei toimi. Kahdeksanteentoista putkeen vienti osoittautui Hessulle (minulle) yllättävän vaikeaksi.
Loppuun tehtiin aata ja täytyy sanoa, että imua alastuloon alkaa löytyä. Nyt on jo niin kova höyry kontaktilta eteenpäin, että vapautuksia ei aina malteta kuunnella. Kymmenestä toistosta vain yksi oli hidas. Targetti oli alastulolla jokaisella toistolla.

Tiistaina treenattiin tälle talvelle viimeistä kertaa ohjatusti. Viimeisen kerran kunniaksi meillä oli ratatreeni isolla kentällä.
Treeneissä selvisi jälleen lisää karuja totuuksia. Minä en itse kykene tekemään treeneissä kisanomaista rataa. En vain kykene. Kun ei olla normaaleissa treeneissä eikä olla kisoissa. Kumma juttu. Hessu on niitä koiria, joita saa kääntää voimakkaasti. Aina silti tuntuu, että käännökset venyvät. Vastakäännöksillä ja jaakotuksilla Hessu kääntyy varsin siivekettä nuolien. Loppuun taas tehtiin vielä aata ja keppejä namialustalla.
Laitan videot yhtenä pätkänä, kunhan youtube suostuu toimimaan.


Nyt agility tuntuu olevan melkoinen umpisolmu.Koiralla ja ennenkaikkea minulla tuntuu olevan pienoista agilityähkyä. Vaikka viimeisten viikkojen aikana treenilistalle on tullut sata uutta juttua, me pidetään nyt taukoa. Ei pitkään, mutta puolitoista viikkoa ennen ACEn kisoja. Nyt ei tehdä mitään agilityyn viittaavaakaan puoleentoista viikkoon. Pelataa upporikasta tai rutiköyhää. Kisoissa luotan koiraan ja osaamiseen. Kyllä me osataan ainakin jotain. Meillä on koko kesä aikaa treenata ja toivottavasti vielä monia vuosia aikaa harrastaa agilityä. Ingen paniken!

Niiin lähellä

…Mutta silti niin kaukana olivat kolmoset tänään Pieksämäellä.

A-rata oli varsin hyvä yhtä kieltoa lukuun ottamatta. Aika oli -5,05, eli Hessulle melko tavanomaista menoa. Etenemä ei taaskaan ollut kovin kehuttava, mutta rata olikin aikamoista pyöritystä ja aakin mentiin kahteen kertaan. Sijoituttiin vitosella kivasti toisiksi.

B-rata jatkoi samaa ”vitos-linjaa” edellisen kanssa. Tällä kertaa itse tyrin kepeillä ja lähdin valssaamaan liian aikaisin. Virheen jälkeen itse hieman lannistuin ja seisotin koiraa kontakteilla varsin pitkään. Aa oli tällä radalla (taas) toivottoman hidas. Aika käytettiin tarkoin hyväksi ja alitettiin ihanneaika alle sekunnilla!

Jaa-jaa a

Millaiset treenit saadaan, kun laitetaan yhteen suunnan kadottanut ohjaaja, jaakotuksia,lentokeinu, aa namialustalla ja pääsiäisen vietosta väsynyt koiran. No ainakin sekavat!

Tiistain treenit olivat aikamoista kohellusta.  Ratapätkässä ei ollut valittamista, vaan meissä. Itse vaan en ollut tyytyväinen. Treenien jälkeen fiilis oli hieman sekava.