Kisasimme Haukkumajalla.
Kisoista ei juurikaan jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Teimme kaksi hylkyä, joilla hyllytimme koko rahan edestä, nopeasti laskettuna yhteensä seitsemän kertaa. Oma vika. Vauhti oli kiva, mutta hallinta, rauhallisuus ja rytmitys puuttuivat. En yksinkertaisesti osannut ohjata. Sähläsin.
Ensimmäinen rata kosahti kahdeksannelle esteelle, kohtaan jossa A-esteen jälkeen oli hämyhyppy ja mutkaputki aan viererssä putken päät samassa linjassa aan kanssa. Putken vieressä oli vielä hämyhyppy. Lankesimme kaikkiin ansoihin: Hessu hyppäsi aan kontaktin ja hämyhypyn, hyppäsi toisen hämyhypyn ja meni väärään päähän putkea. Myöhemmin tuli vielä puomista törkeästi läpi. Toisella radalla onnistuimme hyllyttämään ensimmäistä kertaa esteellä numero kolme. Takaakiertoon tökkäys ei onnistunut. Sen jälkeen hyllytimme vielä esteillä numero neljä ja kahdeksan. Loppu rata meni sujuvasti. Ehkä meillä on vielä toivoa…
Videotodistetta ei tällä kertaa ole, onneksi.
Olisi ollut parempi jäädä sairastamaan kotiin. Oma ajatus ei kulkenut, puhumattakaan juoksusta. Päivän aikana kamala räkätauti sai kaverikseeen yskän ja paineisen äänen.
Pitää hieman tsempata huomiseksi. Kisat jatkuvat teemalla yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Koohoilua 