Kisasimme kotikentällä. Täytyy sanoa, että olen oikeastaan tyytyväinen, kerrankin. Kun huono-onnisen maksikoikkerin saa kulkemaan edes jotenkin, tulee agilitystä tuplaten hauskaa molemmille. Teimme aan kontaktia vaille nollan ja kaksi hylkyä. Vitosradalla Hessu paineli menemään neljän metrin sekuntietenemää ja nollalla olisi sijoittunut kovassa joukossa kolmanneksi. Toisella hylkyradalla olin keppien jälkeen myöhässä ja se kostautui. Kolmas rata, no, se meni miten meni. Tätä tahtia saamme kisata ennen arvokisoja monen monet kisat, mutta mielummin nopeammat hyllyt kuin hitaat nollat.
(Kolmannella radalla tapahtui Hessun ajatuksenjuoksussa jotain. Ilmeisesti herkkisherra vetäisi herneet nenään liian kovasta käskytyksestä. Koskaan en ole ymmärtänyt Hessun ajatustenjuoksua, joten miten ymmärtäisin nytkään. Syvä huokaus.)
Lähdöt ovat hieman hajalla, mutten jaksa välittää. Hessu kulkee paljon paremmin, kun en laske sen virettä lähtöön. Takataskussa on plan B. Hieno suunnitelma, joka vaatii vielä paljon työtä toteutuakseen. Mutta kuten sanotaan, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten olemme jo voiton puolella.
Perjantaina on jännittävä päivä, jolloin tarvitsen hyvää estesilmää, armotonta taistelumieltä ja hyvää juoksukunnon ajoitusta. Tavoitteena on olla Suomen Paras tai ainakin kahdeksan parhaan joukossa. Kuka arvaa mikä on suuntana?
Koohoilua 